Hei. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tänne blogiin. Tämän tekstin pitäisikin siis epäilemättä olla jotenkin erilainen ja minun pitäisikin varmaan esitellä itseni. Kiitos, mutta ei kiitos tällä kertaa. En ole hyvä sellaisessa, joten siirryn heti ensimmäiseen aiheeseni eli kissan omistamiseen (joka on myös lempiaiheitani ja itselleni tärkeää.)
Minulla on kaksi kissaa, joita rakasta kovasti ja joille en tahtoisi koskaan tapahtuvan mitään ikävää tai pahaa. Kuitenkaan en voi välillä välttyä miettimästä, että millaista olisikaan kahden kissan sijaan omistaa vaikka Furby. Muistaakohan enää kukaan edes Furbyja, noita iso korvaisia höpöttäviä leluja? Itselläni oli nuoruudessa sellainen ja se olikin kuulkaas todella karmiva tapaus. Olin unohtanut sen eräänä iltana pihalle yöksi sateeseen. Kyseinen Furby ei koskaan toipunut kyseisestä kohtalosta vaan sammuili ja varsinkin heräili milloin sattuu (varsinkin keskellä yötä.) Lisäksi sen jutut menivät ehkä vähän villeiksi tapahtuman jälkeen. Eli ehkä en sittenkään halua sitä Furbya.
Kuitenkin minulla siis on kaksi oikein rakasta kissaa. Kotikissan elämä on helppoa (ainakin meillä.) Päivät kuluvat nukkuessa, syödessä, nukkuessä, levätessä, syödessä, venytellessä, saadessa rapsutuksia, syödessä, leikkiessä, nukkuessa, syödessä... Joka paikasta on sängyksi ja ruokakin tuodaan kupissa nenän eteen. Vaikka ruoka tuodaan kupissa nenän eteen on sitä kuitenkin ihan ok arvostella ja jättää syömättä. Myöskin on kissojen näkökulmasta selvästi hyväksyttävää huutaa ruokaa kurkku suorana heti kun omistaja tulee kotiin. Sitten kun ruoka on kupissa voikin huomata, ettei olekaan nälkä. Kyseinen tapahtuma kävi tänään kotiin tullessani. Laitoin vielä lempiruokaa tarjolle, mutta sekin näyttää nyt vaihtuneen. Tosissaan lempiruuilla on tapana vaihtua jatkuvasti (varsinkin silloin kun on tilannut kyseistä ruokaa netistä puoli kiloa varastoon.)
Kissoista on myös sopivaa hypätä syliin milloin se heille sopii. Ihan sama istuuko sitä pöntöllä, nostaa villasukan tekeleestä tippuneita silmukoita tai kirjoittaa tärkeää raporttia. Kun kissaa kutsutaan syliin se ei tule. Tai kun sen nostaa syliin se hyppää pois. Myöskin syliin tai viereen tullessa pitää sitä takapuolta tyyrätä naamaan. Tästä luin itseasiassa kerran, että se on kissojen rakkauden osoitus tyyrätä se pyllykkä naamaa kohti. Näin he antavat tämän haistaa heidän intiimeimmätkin tuoksut. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että olen erittäin rakastettu tässä taloudessa.
Meillä on viimeaikoina ollut kissojen kanssa erityisen paljon äksöniä, kun toinen sairastui pahaan korvatulehdukseen. On muuten todella lystiä syöttää vastahakoiselle kissalle lääkkeitä. Saati sitten puhistaa korvia. Työkaveri totesi käsiäni katsoessa, että voisi jopa epäillä, että viiltelen. No ei sekään ole kaukana ollut tässä mylläkässä (en kannata viiltelyä, en ole viillellyt, enkä tahdo, että kukaan muukaan viiltelee.) Kyseistä kissaa ei meinaa myöskään millään tavalla saada nielaisemaan sitä pilleriä. Yksikin päivä pidettiin miehen kanssa kissasta yhdessä kiinni. Toinen meistä pujotti pillerin suuhun ja piti sitten kuonosta kiinni ja silitteli kissan leuan alta. Kissa nielaisi ja monta kertaa, mutta kun kuonosta päästettiin irti työntyi sieltä heti kyseinen pilleri ulos. Kyseinen yritys oli jo illan kolmas saada tabletti alas. Kyseisiä antibiootteja ei voinut ruokaankaan murentaa ja sekoittaa, koska kissa jätti sen silloin syömättä. Todettiin, että helpompi saada kissa nielaisemaan tabletti kuin pakko syöttää sille pussi kissanruokaa. Välillä naurattaa (ja itkettää) ajatella, että kyllä kaikki ötökät, roskat lattialta, tulppaanit ja jopa valkosipulit ovat löytäneet tiensä kissojen suuhun, mutta ruuasta ja lääkkeistä jaksetaan nirsoilla. Tiedän, että tulppaanit ja valkosipuli ovat kissoille myrkyllisiä. Tulppaaneiden syönti aiheutti kissalle hiilikuurin ja oli viimeinen kerta kun niitä meille ostan. Valkosipulia taas en kissojen kuvitellut edes haluavan maistaa.
Kissoista voisi kuitenkin selittää vaikka kuinka, joten jatkan aihetta lisää taas joku kerta. Kerron myös joskus upean avomieheni tähtihetkistä kissanhoitajana (näihin tarinoihin sisältyy hetki, kun lääkkeistä sekaisin oleva kissamme nukkui omassa pissassaan.) Näistä kirjoituksista huolimatta olemme hyviä ja tunnollisia kissanomistajia, jotka rakastavat kissojaan todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti